Saareni Mun

Holaaa!

Vika aamu Fuerteventuralla! Kuljetus lentokentälle Puerto del Rosarioon lähtee noin kolmen tunnin päästä. Pakkausoperaatio on suoritettu melkein loppuun asti ja laukkukin ehkä menee kiinni. Tosin jännityksellä odotan laukun punnitsemista lentokentällä, en ole varma ylittyykö painoraja😃

Kamat kasaan ja menoks

Fiilikset kotiinpaluusta on vähän sekavat. Toisaalta on ihanaa palata Suomeen, päästä omaan sänkyyn ja nähä kaikki läheiset ihmiset. Vaikka olinkin vain neljä viikkoa reissussa, niin se tuntuu yllättävän pitkältä ajalta, kun ei ole nähnyt ketään tuttuja ihmisiä. Mutta toisaalta taas olen viihtynyt täällä kyllä sen verran hyvin, että hieman on haikeat fiilikset lähteä. Tiedän, että päästyäni Suomeen ja normaalin arjen alkaessa haluaisin varmasti takaisin tänne, missä ei tarvinnut stressata asioista ja missä ilmatkin olivat suomalaisen näkökulmasta aina hyviä. Niin, ja ihmiset perusluonteeltaan ystävällisiä, iloisia ja hymyileviä...😏

Viimeiseen viikkon ei sisältynyt mitään ihmeellistä. Arkipäivät menivät samalla painolla kuin aiemminkin, paitsi torstaina kävimme Mishan kanssa Cotilossa yhdessä liikkeessä inventoimassa Pulaumin vaatteet. Perjantaina illalla kävimme vielä syömässä Mishan kanssa tapasta ja söin ensimmäisen kerran elämässäni mustekalaa. Oli hyvin erikoinen koostumus, mutta maku ei ollut niin kamala kuin ajattelin. Tosin piti kyllä olla ajattelematta mitä syö, koska ajatus mustekalan syömisestä ei ollut mitenkään miellyttävä😄 Mutta tärkeintä, että tuli syötyä ja maisteltua jotain paikallista!

Matkalla Cotilosta takaisin Corralejoon

Eilen lauantaina otin vielä viimeiset auringonsäteet ihoon ja uiskentelin meidän uima-altaassa. Piti myös käydä ostamassa parit tuliaiset ja samalla fiilistellä Main Streetiä ja merinäkymää. Muuten tämä viikonloppu onkin mennyt vain odotellessa lähtöä, koska minusta tulee aina vähän levoton, jos tiedän, että päivän tai parin päästä on lähtö jonnekkin. 

Kokonaisuutena tämä reissu oli todella tarpeellinen ja tärkeä. Olen oppinut paljon itsestä ja kai sitä voisi sanoa, että elämästäkin. En ole koskaan matkustanut yksin Suomen rajojen ulkopuolelle ja näin pitkäksi aikaa. Yksinmatkustelijaa minusta ei tulekkaan, mutta oli silti hyvä kokea sekin. Sanotaan, että matkailu avartaa ja se pitää täysin paikkaansa. Tässä elämässä on tärkeää ymmärtää, vähintäänkin yrittää ymmärtää, muita ihmisiä ja kulttuureja sekä olla katsomatta pelkästään omaan napaan. Ja sitä on helpompaa se on, mitä enemmän niitä ihmisiä ja kulttuureita itse näkee ja kokee. 

Uskon, että palaan Suomeen astetta viisaampana ja monta kokemusta sekä uutta ajatusta rikkaampana. Vaikka työssäoppismisjaksolla en välttämättä olisikaan tehnyt kaikkea sitä, mikä harjoitteluun kuuluu, niin onhan tässä silti taas vähän enemmän eväitä elämään kuin aiemmin. Ensimmäisenä ihan se perusasia, että englannin puhuminen on tottakai helpottunut. Ennen olen ollut arka puhumaan englantia, koska se ei ole ollut koskaan vahvuuteni. Täällä sitä on kuitenkin joutunut käyttämään päivittäin, joten en koe enää niin suurta jännitystä keskustella englanniksi, vaikka sanavarasto on vieläkin vähän suppea. Aina voi kuitenkin selittää asiat mutkan kautta, jos jokin sana ei muistu heti mieleen. 

Ehkä suurimpana muutoksena pidän kuitenkin luottamista itseensä. Siihen, että laittaa mukavuudenhaluisen ja tutuissa ympyröissä viihtyvän itsensä pärjäämään yksin, vieraassa maassa kaukana kotoa kuukauden ajan. Joillekin se on varmasti ihan helppo juttu, mutta minulle se on suht iso askel. And I did it! Eikä siihen mennyt kuin 21 vuotta elämästä😆

Eli siis summasumlaarum, matka oli onnistunut ja lähden tyytyväisenä takaisin kotiin. Luultavasti vielä jossain vaiheessa tulen käymään Fuerteventuralla uudestaan ja fiilistelemään täällä vietettyä kuukautta. 

Viikonloppuna calima oli tosi voimakas ja kaikki näyttää harmaalta vs. kuvat Lanzarotelta

Mutta nyt pakkaan viimeiset tavarat laukkuun ja toivon, ettei paluumatka ole yhtä kuoppainen kuin tulomatka..😃

Pulau muuten tarkoittaa indonesiaksi saarta ja Mi tulee espanjan sanasta 'minun', mutta myös Mishan ja Ilan nimien ensimmäisten kirjainten yhdistelmästä. Nerokasta, etten sanoisi😎

Ciao!