Kuka, mitä, missä, miksi

Holaaaaa!

Minun nimi on Roosa. Olen 21-vuotias, syntyisin Enontekiöltä, kymmenvuotiaana muuttanut Kittilään ja syksyllä 2016 muutin Mikkeliin. Kävin Kittilässä lukion ja valmistuin keväällä 2014 ylioppilaaksi. Lukiossa aloin työskentelemään K-Supermarket Kittilässä iltoja ja viikonloppuja ja kirjotusten jälkeen olin kokoaikasena työntekijänä, kunnes muutin Mikkeliin. 

Pakkaspäivä Levin huipulla

Terveydenhuoltoala on aina kiinnostanut minua. En ole kuitenkaan vielä tähän päivään mennessä päässyt opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa. Lukion jälkeiset pari välivuotta saivat kuitenkin miettimään, josko hakisinkin opiskelemaan liiketaloutta. Laitoin paperit AMKiin, mutta en kuitenkaan ikinä mennyt pääsykokeisiin, syystä tai toisesta. Olin myös laittanut varmuuden vuoksi hakupaperit merkonomi-koulutukseen yo-linjalle ja satuin pääsemään kouluun. Ensimmäiseksi hakutoiveeksi olin laittanut Mikkelin, joten sinne oli suunnattava, vaikka muillekkin paikkakunnille olisin päässyt merkonomiksi opiskelemaan. 

Mikkeliin muutto ei kuitenkaan haitannut minua. Oli mukava päästä muuttamaan omaan kämppään ja haistelemaan uusia tuulia elämässä kahden välivuoden jälkeen. Yksi hyvistä ystävistäni oli tammikuussa muuttanut Mikkeliin, joten tuttu ja turvallinen ihminen löytyi samoilta huudeilta. Ja vieläpä melkein naapuritalosta.

Kevään 2017 ensimmäinen päivä Mikkelissä

Reilun puolen vuoden asumisen jälkeen olen huomannut, että yli 800 km kotiin Lappiin on todellakin pitkä matka. Talvi on aivan eri luokkaa, ja vaikka sen on tottakai aina tiennytkin, ettei Etelä-Suomen talvi ole hääppönen, niin on siinä eläminen vain niin hassua. Oikeaa talvea, kunnon kinoksia ja lumisia tuntureita on ollut ikävä. Suhteellisen usein on kuitenkin tullut käytyä Lapissa välimatkasta huolimatta. Myös se on tullut erityisen selväksi, että kyllähän ihminen voi lähteä Lapista, mutta Lappi vaan ei ihmisestä. Joka tapauksessa ensimmäinen opiskeluvuosi on jo yli puolen välin ja tarkoituksena olisi saada paperit koulusta jouluun mennessä, but we'll see what happens. 

Son pojat menoks!

Tällä hetkellä olen ollut kolme kokonaista päivää vaihdossa Fuerteventuralla. Saavuin sunnuntaina 5.3. illalla ja olen täällä 4 viikkoa. Finnairin suora lento Helsingistä kesti noin 6h 10min. Ensimmäisenä iltana tuntui, että ei hemmetti mihinhän sitä nyt on oikein lähtenyt ja miksi. Kulttuurishokkia oli havaittavissa... jonkin verran. Maanantaina tapasin Elisan, joka hoitaa vaihtoasioita täällä, ja käytiin visiteeraamassa työpaikallani. Olen harjoittelussa pienessä paikallisessa vaatepuodissa, Pulaumi'ssa, jonka omistaa kaksi naista. Ila on kotoisin Italiasta ja Misha puolestaan Slovakiasta, mutta he ovat molemmat asuneet noin kuusi vuotta Fuerteventuralla. He ovat suunnitelleet tuotteensa, brändinsä ja tyylinsä itse. Vaatteet ovat todella mukavista ja orgaanisista materiaaleista sekä ihanan rennon tyylisiä, kantsii käydä tsekkaamassa pulaumi.com! Tykkään todella paljon. Ila ja Misha ovat äärettömän mukavia ja puhuvat hyvin englantia.

Kolmen päivän jälkeen kulttuurishokki (ja 2h aikaerosta tullut parin päivän jetlag) alkaa pikkuhiljaa helpottaa, eikä enää haluta takaisin Suomeen yhtä paljon kuin sunnuntai-iltana. Nyt on jo sellainen tunne, että kuukausi vierähtää varmasti nopeaa ohi, joten jokaisesta päivästä pitää muistaa nauttia. 

Auringonottoa unohtamatta😎