Weekend

Holaaa!

Eka viikko on pulkassa! Meni kyllä tosi nopeaa ja luultavasti tulevat kolmekin menee. Helteet jatkui koko viikonlopun yli, aijettä!😎 Tänään olikin sitten mukava pukea pitkähiasta päälle ja antaa aurinkoa saaneelle iholle vähän lepiä, kun lämpötila ei ollut kauhean korkea ja tuuli oli puhalsi kovasti.

Perjantaina oli vapaapäivä. Kävin kävelemässä "volcanon" päälle. Oikeastihan kyseessä ei ole tulivuori, mutta suomeksi pelkkä "vuori" on ehkä hieman harjaanjohtavan kuuloinen. Joka tapauksessa, Montaña De Bayuyo on siis 269 metriä korkea kivikasa. Haasteellinen reitti kävellä, varsinkin takaisin alas. Mutta ei silti mahdoton kenellekkään. 

Montaña De Bayuyo. Vasemmalla puolen kulkee kotikatu.

Oikean reitin löytämiseen vierähti tunti, koska itsevarmana muiduna en tehnyt minkäänlaista pohjatyötä ja katsonut ollenkaan karttaa, vaan lähdin vain suoraan suunnistamaan. Hetken pyörittyäni ja mietiskeltyäni, että mistä ihmeestä reitti oikein lähtee, otin puhelimen kauniiseen käteen ja tsekkasin karttan. Helpotti huomattavasti. 

Lähdin nousemaan yläpuolella olevasta kuvasta katsottuna vuoren oikeaa puolta. Ensiksi oli jyrkempää nousua, sitten hieman tasaisempaa ja lopuksi taas jyrkempää. Päivä oli tosi lämmin, joten mukavan hien sai kävellessä pintaan ja niskan poltettua. Olin jo melkein huipulla, kunnes huomasin keskellä kävelyreittiä seisoskelevan vuohen. Mietin, että ei hitto mitenhän tässä nyt pitäis toimia. Koska ei voi tietää, jos se vaikka on äksyllä päällä ja alkaisi käyttäytyä uhkaavasti, mikäli sitä lähtisi lähestymään. Vuohi vaikutti kuitenkin rauhalliselta ja tuijotti koko ajan minua. Odottelin, että jospa se kohta lähtisi liikkumaan. Mutta ei. Tämähän laittoi maate. Näin onneksi jonkun miehen nousevan ylöspäin ja päätin, että odottelen hänet. Kun mies oli kohdallani, tervehdin häntä ja naurahdellen kyselin osaisiko hän handlata vuohia :D Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että se pelkää meitä enemmän kuin me sitä ja niinpä lähdettiin miehen johdolla kohti vuohea ja huippua. Niinhän se oli, että se lähti liikkeelle meitä "pakoon" ja jostain kiven takaa ilmestyi vielä poikanenkin perään.

Huippu näkyvissä ja kuvan about puolessa välissä myös vuohikin.

Matka pääsi jatkumaan ja vuohet lähti omille teillensä.

Huipulle siis tosiaan lopulta pääsin. Maisemat olivat ihan 5/5. Calima tosin vieläkin haittaa näköetäisyyttä, eikä muun muassa Lanzarotea näkynyt korkealta ollenkaan. Hetken viivyin huipulla, mutta vain hetken, koska sitte tuli seuraava eläinongelma. Kaksi järkyttävän vilkasta ja pelotonta oravaa melkein piirittivät minut. Olin rauhassa ottamassa kuvia, kunnes käännyin ja näin ensin yhden oravan. Heti perään ilmestyi toinenkin. Ne eivät pysyneet paikoillansa ollenkaan ja juoksentelivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Sitten toinen tuli minun toiselle puolen ja toinen toiselle puolen noin puolen metrin säteellä. Aloin huutaa, kiljua ja pomppia kaikkea yhtäaikaa ja tuntui, etteivät ne olleet paljoa moksiskaan minun huudoista ja pompuista. Äkkiä sain napattua laukun maasta ja lähdin kiireen vilkkaasti juoksemaan alas. En tosiaan tiedä, että olinko niiden reviirillä vai miksi ne eivät pelänneet ollenkaan, en tiedä, mutta voin kertoa, että sydän hakkasi tuhatta ja sataa siinä tilanteessa. "Turvallisen" välimatkan päästä vielä käännyin katsomaan huipulle ja sielä ne kurret juoksivat ja kyyläsivät minua. Ajattelin, että "fine, kyllä mie lähen ja annan teän olla sielä ihan rauhassa".

Corralejon kaupunki ja Lobos-saari

Maisemat länteen päin

Hengissä kuitenkin selvittiin niin noususta, vuohista kuin oravistakin. Alaspäin mennessä piti taas vähän seikkailla, kun en tullut samaa reittiä kuin noustessa, mutta suunnistaminen poispäinhän oli huomattavasti helpompaa kuin reitin löytäminen ylös. Koko reissussa meni yhteensä noin nelisen tuntia. Loppupäivä meni ihan vaan chillaillessa.

✌

Lauantaina oli työpäivä, joka siestan ajalta meni rannalla maatessa auringossa. Sunnuntainakin oli vielä niin lämmin päivä, että oli ihan mukava vaan oleskella ja vähän käydä meidän uima-altaassa lillumassa😊 Asumme siis jonkinlaisella omistusasuntoalueella, ja talojen sisäpihalla on iso uima-allas. Melko kylmää vettä, mutta mukavan virkistävää. Lämpöä oli pe-la-su kaikki päivät sellaiset +25 astetta. 

Ja näin viikonloppu olikin jo vierähtänyt ohi ja koitti maanantai. Uusi viikko, uudet kujeet.

Mielenkiinnolla kohti uusia juttuja😊

Ciao!